perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kelluke avovesiuintiin

Avovesiuintia varten hankittu kelluke.
Tämä kelluke avovesiuintia varten saapui postissa juuri sopivasti ennen juhannusta, kun matkasimme perheen kanssa isovanhempien mökille keskikesän juhlan viettoon. Ja pitihän sitä juhannusaattona testata märkäpuvun kanssa järvessä Uudenkaupungin makeaveden altaalla.

Ihmetystähän se aiheutti mökkiläisissä, kun oranssi kelluke näkyi, mutta ihmeelliset mustat "melat" pyörivät ikäänkuin väärin päin. Eipä ollut melooja, vaan uimari, jota pelotti kaislikossa vaanivat hauet. Senpä vuoksi rannat tuli kierrettyä sopivalta etäisyydeltä. Ja mitään kaloja en nähnyt. Vain taivaalla paistavan auringon, hiljaa lipuvan moottoriveneen ja mustaakin mustemman veden. Ihanaa oli.

Veljeni tuossa kommentoi sarkastisesti, että enkö pysy ilman kelluketta pinnalla. Tosiaan kelluke on välttämätön turvaväline, varsinkin kun ui yksin. Se lisää näkyvyyttä venelijöille. Täällä meidän vanhempien mökin lähellä lomalaiset kaahailevat ajoittain todella lujaa vesiskoottereilla. Lisäksi kelluke on turvana, jos lihaskrampit tai suonenvedot yllättävät kesken uinnin esimerkiksi kylmän veden aikaan. Kellukkeessa on vesitiivis tasku, johon saa mukaan kännykän niin halutessaan.







lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen avovesiuinti takana

Heipä hei.
Perjantaina tuli pulahdettua ensimmäistä kertaa triathlon kavereiden kanssa järveen. Vesi oli 16 astetta lämmintä, joten uutta märkäpukua tuli testattua kunnolla. Kiikalan Härjänvatsan järvi oli aivan upea. Pieni idyllinen paikka ja aurinko paistoi täydeltä terältä vielä klo 18, kun starttasimme matkaan. Uimme järven ympäri ja matkaa tuli noin 500 metriä. Aluksi pelkäsin kylmäshokkia, mutta vesi oli kuitenkin jo niin lämmintä ja märkäpuku auttoi, joten pelko oli turha. Hankalinta oli suunnistaminen järvessä, koska järveen ei ollut laitettu vielä poijuja merkiksi. Siksipä otin tämän ensimmäisen uinnin hyvin rennosti. Uudet Michael Phelpsin malliston uimalasit peililaseilla siivittivät minut rennon kevyesti järven ympäri. Tai niin kuvittelin. Matkan jälkeen  mieheni totesi, että olin kasvoistani aivan punainen. Todellakin hieman pyörrytti matkan jälkeen, joten tuli jännitettyä liikaa hartioita. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus ja avovesiuintia harrastetaan lisää mökillä. Sitä ennen pitää vielä hankkia turvaksi kelluke, koska yksin ei voi lähteä ilman turvavälineitä matkaan.