Hei. Lupasin viime viikolla, että kirjoitan toisesta pitämästäni 5-6-vuotiaiden lasten yleisurheilukoulutunnista. Aiheena oli tällä kertaa kolmiloikka. Eli vaativa aihe nuorille lapsille, mutta halusin kokeilla tätä taitoharjoittelua heidän kanssaan. Halusin ottaa riskin ja miten se sitten onnistui.
Aluksi leikimme noin 15 minuuttia. Aloitimme pukkihipalla, jonka jälkeen siirryimme vedenpaisumushippaan. Vedenpaisumushipassa teimme erilaisia hyppyjä ja loikkia ja pillin vihellyksestä saliin tuli vedenpaisumus, jolloin lapset hakeutuivat turvaan tuolin päälle, puolapuihin tai köysiin roikkumaan, niin että jalat eivät koskettaneet maata. Lapset hengästyivät mukavasti ja olivat iloisella mielellä mukana leikeissä.
Leikkien jälkeen siirryimme taitoharjoitteluun ja olin tehnyt värillistä muovirenkaista rytmiradan. Kuten arvelinkin osalle oli vaikea hypätä oikealla tai vasemmalla jalalla tietyn väriseen renkaaseen, mutta osa osasi aivan hyvin. Muutama vähän pitkästyi, joten ensi kerralla teen hieman vähemmän aikaa tätä harjoitetta. Tämä jälkeen siirryimme harjoittelemaan tötsien kanssa rytmirataa. Kun ensimmäinen pitkästyi, otin mukaan rataan pahvilaatikon, jonka yli piti loikata. Ja muutaman kierroksen jälkeen vielä aidan, jonka yli hypättiin. Tästä lapset olivat innoissaan.
Taitoharjoittelun jälkeen pidimme vauhtia yllä esteradalla, jossa oli rytmiratojen lisäksi kaksi patjaa, jotka ylitettiin loikalla, tötsiä, joiden yli juostiin ja tikapuut. Lapset saivat hengästyä kunnolla. Ja vauhtia piisasi. Värillisiä muovirenkaita vain meidän Aada taisi mennä kolmiloikan askelin, mutta muut vain juoksivat läpi. Joten ohjeistukseen pitää kiinnittää huomiota. Lisäksi ohjeet pistäisi antaa silloin, kun kaikki ovat paikoillaan, eikä kesken harjoituksen. Siihen yritän kiinnittää huomiota. Lopuksi otin vielä värillisten muovirenkaiden avulla hyppyjä patjalle. Hyvin jaksoivat tehdä, vaikka vain muutama muisti tehdä kolmiloikan askeleet. Loppuleikkinä oli peilileikki loikkien.
Mielestäni tunti oli ihan onnistunut, tosin taitoharjoitteulua täytyy vähän tiivistää, jotta kukaan ei pitkästy. Lapset ovat kuitenkin vielä nuoria. Meidän Aada kuulema ainakin tykkäsi tunnista, joten taisi se onnistua ihan hyvin. Ja toisen ohjaajan poikakin oli pitänyt tunnista, joten tästä on hyvä jatkaa.
Ensi viikolla pallonheittoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti